Huvittavaa oli lukea mun ensimmäisten tekstien uhoa. ”Jätän yleensä kaiken kesken, mutta tätä yritän jatkaa”. Jaksoinko viisi tekstiä kirjoittaa ja sitten unohdin koko homman? Tai no en täysin unohtanut, jossain vaiheessa ei ollut aikaa, sitten ei ollut voimavaroja ja sitten vasta unohdin. No nyt on tullut taas tilanne, että yritän taas kirjoittaa ajatuksia talteen. Josko ne toisi iloa, lohtua tai ymmärrystä jonkun elämään.
Eilen vietettiin vihreää valon päivää. Eli mielenterveysongelmista kärsivien päivää. Hienoo et positiivisesti pidettiin yllä meidän ongelmaa. Itse kylläkin tänään taas kyllä uuvuin ja petyin omaan haastavaan pääkoppaan.
Suututin aamulla itseni sekä mieheni kun sain itseni mielestä loistavan idean ja mua jarruteltiin, koin että mun koko idea torpattiin (halusin tehdä mun logosta korvakoruja). Kun hetken hengähdin tajusin, että ei mun ideaa torpattu, mua yritettiin vaan saada ymmärtää, että mun toteutus tapa olis todella haastava ja epäkannattava, eikä mun hermoille suotavaa. (olin ite ajatellu että totta kai mä vaan meen kauppaan ja ostan dremelen ja teen ne käsin)
Mulle keskustelun aikana kyllä ehdotettiin kannattavampaa vaihtoehtoa, mutta itse kuulin vaan, että mun ideaa ei kannata toteuttaa. Nyt ajateltuna tämä ehdotettu tapa (etsi joku jolla on laserkone puuta varten ja alihanki ne) on paljon parempi ja lähden sitä nyt etsimään.
Sitä ennen. Lepyttele miehesi.
Tätä tilannetta nyt myöhemmin analysoin. Kumman pitäisi ymmärtää toista? Mun mieheni tietää että mulla on ADHD ja otan välillä asiat hyvin mustavalkoisesti. Kiihdyn myös nollasta sataan sekunneissa, olen idearikas ja kun mielestäni keksin hyvän idean täytyy se toteuttaa heti, kustannuksista viis. En jaksa etukäteen pohtia laskelmia tai kannattavuutta, saatika punnita eri toteutustapoja. Kuhan tulee valmista. Uskon että ärsyynnyin suuresti sanavalinnoista. Jos mieheni olisi jaksanut istua alas ja osoittaa mielenkiintoa ideaani kohtaan. Sanoa vaikka että ”hyvä idea, tuo kannattaisi ehkä toteuttaa mielummin näin…” Kuin sanoen ”älä nyt vaan mee ekana kauppaan hankkimaan sitä laitetta” ja siihen päälle perusteluja että miks mun vaihtoehto on hidas, työläs, kallis ja että mun hermoilla en kuitenkaan saa yhtä enempää valmiiksi ja koko laite tulee ostettua turhaan. Ja vasta sitten, kun olen jo loukkaantunut, että mua ei tueta yms mustavalkosita tuodaan esille että voisi olla muitakin tapoja, miten korut kannattaisi toteuttaa.. Tiedän myös itse että olen tälläinen henkilö ja tiedän, että mieheni ajattelee todella loogisesti ja haluaa esimerkiksi hankintoja hartkita pitkään ja vertailla tuotteiden ominaisuuksia ja hinta-laatu suhdetta. (Mitä minä taas en voi kestää..) No lopputulemana, molempien pitäisi tietysti ajatella toisia ja hieman joustaa, niin olisimme säästyneet koko riidalta.
Ja nyt siihen miksi nyt olen tälläisiä koruja haluamassa.
Olen tänä vuonna tehnyt uutta levyäni, se ilmestyy marraskuussa, eli ihan pian. Olen levyntekoon ja muutenkin freelanceriyteen liittyen alkanut tekemään videopäiväkirjaa, missä jaan ohjeita ja vinkkejä tähän työhön liittyen. Saa nähdä, jäävätkö kesken nekin… Jos kiinnostaa musiikki ala, käy tsekkaamassa : https://www.youtube.com/watch?v=qWLK0eAOVXg
Halusin tehdä logon levyn kanssiin ja muutenkin. Se tuntui hyvältä idealta. Lopulta päädyin logoon jossa on timantti, joka heijastaa valon säteitä, mistä tulee ristikuvio. Timantin leikkauksessa tulee näkyviin myös nimikirjaimeni. Tämä kuvaa sitä, että olemme Jumalan silmissä arvokkaita ja voimme heijastaa Kristuksen valoa. Olen itse harjoitellut ja työstänyt oman identiteettini hyväksymistä, sitä että minä todella olen arvokas, haluaisin muidenkin löytävän ja uskovan sen. Niinpä ajattelin, että voisin tehdä tätä timanttia korvakoruiksi, niin että joko ihmiset voivat ostaa niitä minun nimikirjaimilla tai omillaan. No saa nähdä saanko näitä koruja koskaan tehtyä loppuun asti, mutta omasta mielestä idea on hyvä ja kannatettava.
Ensi kerralla, kun ehdin ja muistan, kerron vähän kuulumisia. Se miksi en ole kirjoittanut hetkeen, oli että uuvuin syksyllä, jonka jälkeen irtisanouduin toisesta työstäni, jonka jälkeen kun minulle jäi aikaa miettiä aloin suunnittelemaan tulevaisuutta ja nyt olen pisteessä, että tammikuussa loppuu osa-aikaisen kanttorin työt ja yritän jäädä freelanceriksi.