Tempperamenttinen taiteilija

Jo keväällä (reilu puoli vuotta sitten [ensin olin kirjoittanut että melkein vuosi sitten ja sitten rupesin ajattelemaan, että no toukokuusta-tammikuuhun ei ole kylläkään vuotta. Liioittelu on kuulemma melko tavanomaista, ja niin minullakin tuppaa tulemaan. Onneksi näin kirjoittaessa näitä tajuaa ja ehtii korjaamaan]) olin antanut ystävälleni valmistujaislahjaksi escape-room pelin minun ja mieheni kanssa. Arvata saattaa että sitä lahjaa en ollut saanut toteutettua kuin vasta nyt. Monta kertaa suunniteltiin ja monesti kuulin myös ystäväni sanovan ”että millois mennään”, enemmän kylläkin huumorilla kuin painostaen. Monta iltaa painoi tämä mieltä, että kun en saa aikaiseksi lähteä Helsinkiin tai sovittua yhteistä vapaa päivää. Nyt vihdoin joululomalla otin asiakseni tämän järjestää.

No mentiin Helsinkiin Exit-roomiin, jossa meitä odotti ystävällinen pelinjohtaja, joka selitti meille pelin juonen. Pääsimme huoneeseen ja peli alkoi. Seuravaa tunti oli silkkaa kaaosta. Pieni huone täynnä lukkoja siellä täällä. Meitä oli pelaamassa neljä. Kaikki puhuivat ääneen, lukkojen arvoituksia ja päättely tehtäviä löytyi sieltä täältä. Aina kun joku keksi lukon koodin se sanottiin ääneen, laskutoimituksia tehtiin ääneen. Kaverini pääsi lukolta toiseen siinä ajassa kun mä viellä mietin et mikä se koodi olikaan ja jouduin koko ajan mennä tarkistamaan paperilta (meillä oli siis yksi yhteinen paperi mihin sai tehtyä muistiin panoja ja päätelmiä). Koko tunti tuntui silkalta kaaokselta. Koko ajan unohdin koodeja, en pystynyt yhtään keskittymään että mitä tehtävässä piti tehdä, kun taustalla kuului muiden ääniä, näkyi liikettä ym. Yhden kuva arvoituksenkin muistan, kun liikuin kuvalta toiselle puolelle huonetta, missä tavarat oli laitettava oikeaan järjestykseen, olin parissa askeleessa kerennyt unohtaa, missä ne tavarat nyt olikaan ja miten päin. 😀 aivan todella huvittavaa ja samalla turhauttavaa 😀

Tänään olen käynyt Kouvolan Prismalla ostoksilla sillä välin kun hoitolapset ja mieheni on Action-parkissa. Eilisen kokemuksen perusteella päätin, etten halua lähteä parkkiin juoksemaan kaiken hälinän keskelle. Kävin sitten Prisman puolella ostoksilla ja nyt tulin istumaan kahvioon Actionparkin läheisyyteen odottelemaan, että poikien parkki-aika loppuu. Olen istunut tässä vasta 20 minuuttia, ja viellä 10 jäljellä.. Hirveä meteli. Odotus tuntuu TODELLA pitkältä. Aloitin jo eilen kirjoittamaan tuota Escape-roomin tekstiä, mutta se jäi kesken. Tämän muutaman rivin kirjoitelma on tuottanut jo MONTA kirjoitusvirhettä ja ajatuskatkoa… Liike ja meteli = ei pysy ajatuskoossa.

Prismalla kävi kanssa kiva kommellus, joka on käynyt mulle useemminkin. Olin ostamassa farkkuja. Hetken päästä huomaan, että rahapussi ei ookkaan mulla enää taskussa. MIHIN MÄ SEN JÄtiN??? Lähden pyörimään pitkin Prismaa, missä se rahapussi voi olla…. Löysin sen sellaisesta kenkälaarista, missä on sellaisessa metallikehikossa kenkiä. 1. joko se on tippunut mun taskusta. 2. se on ollu mun kädessä ja oon ”hetkeksi” sen laskenut käsistä ja unohtanut sinne. Onneks oli tallessa!!! Tästä syystä mulla on aina todella suuri tarve aina kaupungilla, kaupoilla, missä liikunkin, varmistella, ”missä puhelin, missä rahapussi”, kun oon niin monesti hukannut ne 😀 Nytkin varmaan kymmenettä kertaa tarkistan, onhan mun kauppakassit ja tietokonelaukku vielä mun selän takana (istun tälläises kulmapaikas), ettei kukaa oo mun huomaamatta päässy viemään niitä ..

Tänään kirjoitin mun psygologille vähän mun elämän janaa ja oirelistaa.

Aika mielenkiintoinen lista, jonka julkaisen nyt.

Vähän pelottaa, mitä kaikki aattelee tästä, mut tästä kirjoittamisesta ja siitä et tiedostan et se tulee julkiseks, niin on ollut mulle tosi helpottavaa. Jotenki myöntää niit asioita itelleen, ja vaik tätä blogia tuskin lukee monikaan, niin se tieto et joku tän voi lukee tästä tekee itelle julkista ja ”totta” ja jotenki se on tosi hoitavaa.

Ja muistutan tästä eteenpäin lukevia, että nämä ovat minun ajatuksiani.          Kaikki oireet ei välttämättä ole oikeasti ADHD:sta johtuvia, eikä kukaan niitä ole todentanut. Nämä ovat minun ajatuksiani ja minun asioitani, joihin toivottavasti saan apua.

ADHD: OIRELISTA:

 

Opiskelussa haittasi:

• Vaikea keskittyä, toistuvia huolimattomuus virheitä kotiläksyissä
• Harjoittelu vaikeaa, usein tulee häiriö tekijöitä, teen ne, unohdun johonkin pitkäksi aikaa ja harjoittelu aika väheni
• Vaikea jaksaa tehdä ja harjoitella ei kiinnostavia asioita
• Valkoisten valheiden vilistely, miksi joku on jäänyt kotiin, unohtunut treenata, jäänyt huolimattomasti tehtyä. Sit usein huomaa puhuvansa itsensä suohon.
• Lupaan vaikka mitä, mut en jaksa/ehdi/muista usein viedä loppuun asti
• Opinnäytetyö oli sekava (minkä arvio mua todella jäi harmittamaan)
• Useita jaksoja kun en käynyt koulua
• Koko ajan alisuoriutumista, itseni mielestä
• Yliherkkyys kritiikille, otin monet asiat hyvin henkilökohtaisesti
• Tein todella nopeita ratkasuja, jotka haittasi montaa opintokokonaisuutta ja joita jouduin korvaamaan itkun kanssa
• Luennoilla, ruokalassa ym. puhuin usein päälle, vastasin, ennen kuin kysytään, kysyin ennen kuin sain vastausta, puhuin muiden päälle, vein paljon tilaa.       Moni pitää minua itserakkaana

Työssä esiintyviä ongelmia:

• Myöhästely, sovittujen asioiden aikataulussa pysyminen
• Organisointi työ tuntuu vaikealta
• Tavaroiden ja työvälineiden unohtelu
• Haastavaa jaksaa harjoitella
• Turhaudun nopeasti, otan asioita henkilökohtaisesti, pienikin asia on maailmanloppu, usein olen hetken työssä, hermostun ja yritän päästä työsuhteesta eroon, irti tai lomalle tai vaihtoehtoisesti teen, mutta ali suoriudun ja myöhemmin hävettää kuinka huonosti asian hoidin / tuntuu todella haastavalta työskennellä muiden ihmisten kanssa, muiden ihmisten aikataululla
• Nopea ja jatkuva puhuminen, asiasta ja asian vierestä
• Asioiden lupaaminen, kasautuminen ja tekemättä jättäminen

 

 

Itseäni haittaavat asiat:

• Jatkuva unohtelu, mokaaminen, alisuoriutuminen omassa elämässni.
• Aina myöhässä, aina joku tavara jää kotiin.
• Vaikea keskittyä tekemään kirjallisia töitä, haastavia ja tylsiä asioita, kuten kirjanpito, asioiden organisoiminen. Vihaan kokouksissa ym. istumista. Heti kaikkialta alkaa kutittamaan, tulee todella pakkopaitainen olo, tarve koko ajan näprätä jotain, usein istun pitkiä pätkiä, ilman että muistan mitä olen juuri kuunnellut
• Muistihäiriöt. Haluaisin muistaa, en ole tyhmä, mä tiedän että juuri kuulin jonkun asian ja joudun kysymään ”mitä juuri sanoit”, ”vastasitko mulle jo”
• Puhuttaessa ajatuksen pätkiminen, koko ajan muihin asioihin huomion kiinnittäminen, hälyäänet, esim kello, ilmastointi, toisen ihmisen hengitys ym. Puhuessa kiinnitän ihmisen kasvoihin, silmiin, korviin tai suuhun ajatuksen ja sit unohdan kuunnella toista ihmistä.
• Todella vaikea nukahtaa. Pienenä pelkäsin nukahtamista. Nyt käytän melatoniinia, joka auttaa. (vahvinta mitä saa ilman reseptiä)
• Koko ajan menen, aina kun alkaa loma, oon korkeassa kuumeessa…
• Kun vapaa päivä, en osaa olla, alkaa ahdistamaan
• Työnarkomania
• Vaikeus sanoa ei
• Agressiivisuus
• Jos keskustellaan vaikeasta asiasta, lähden usein ovet paukkuen ulos
• Raivokohtauksia
• Aloitan koko ajan uusia projekteja, niitä teen sitten hikihatussa dedlineen yötämyöten loppuun, ja olen paripäivää ihan poikki, raivoan, teen todella ikäviä asioita, nukun yön hyvin ja sama juosten meneminen asiasta toiseen jatkuu. Itseäni harmittaa alisuoriutua, kun en jaksa keskittyä ja tehdä asioita kunnolla loppuun, eikä ole aikaakaan
• Käsialan sotkuisuus, asioita vaikea kirjoittaa ja pistää siististi muistiin
• Ylikeskittyminen esim. Musiikkiin
• Viiltely
• Levottomuus, kokoajan jalka heiluu, syön kynsiä, näprään koruja, kynttilän steariiniä, revin paperia, letitän huivin nyörejä. Kaikkea.
• En nauti vapaa päivistä, päikkärit ja ylipäätään nukkumaan meno ja hiljaisuus ahdistaa
• Ajatusten viliseminen päässä, koko ajan.
• Jatkuva puhumisen ja tekemisen tarve
• Koko aikainen seuran tarve
• Muistiin panot epäselviä, niin epäselviä, että itsekkin menee aikaa miettiä, et mitähän mä oon tarkoittanut

 

Haittaavuudet avioliitossa (joista tulee riitaa, usein… ja omasta mielestäni en tee tahalleen) :

• Mielestäni kuuntelen ja olen kuunnellut, en kuitenkaan muista mitä toinen on juuri sanonut, tai näytän siltä etten kuuntelisi. Jos keskutellaan huomaan ajattelevani jotain muuta, joudun kysymään ”mitä juuri sanoit”
• Asioiden hukkaaminen, laskut, puhelin, rahapussi, tärkeät paperit
• Asioiden unohtaminen, paikalle tuleminen ym.
• Sopimusten unohtaminen, jos on esim. Jotain yhteisiä menoja
• Rahan käytön ongelma, teen paljon heräteostoksia, en muista maksaa laskuja
• Ajan käytön hallinnan puutteellisuus, olen koko ajan menossa ja pois kotoa
• Naputtelu, kynsien pureskelu, mieheni vihaa sitä etenkin iltaisin 😀
• Äärimmäinen sotkuisuus. Vaikeus aloittaa esim. Kotitöitä
• Impulsiivisuus, Raivarit ja agressiivisuus
• Yliaktiivisuus, melkein koko ajan
• Tunteiden ailahtelevaisuus, ehkä vielä enemmän kuin mitä ”naisilla sais olla”
• Voimakas tahtoisuus, vaikea tehdä kompromisseja, etenkin odottamieni asioiden muuttumisen sietäminen vaikeaa.
• Päätösteko tulee tehtyä hyvin pienellä, jos ollenkaan harkitsemisella, ja siitä myöhemmin molempien kärsiminen
• Voimakas puhe ääni, koko ajan puhuminen

Nyt oon ehtinyt marraskuun jälkeen käydä monia keskusteluja eri lääkäreiden ja nyt vihdoin saman psygologin kanssa tehden noita ADHD testejä ja haastatteluja ja moni asia omassa elämässä on alkanut valkenemaan. VIHDOIN!

Nyt kerron vähän mun vauhdista, millaisessa ”kiireessä” elelen ja oon nähtävästi aina elänyt. 😀 (ja mä en oo kauheemmin kokenut sitä itse mitenkään kiireiseksi, muutaku et joka puolelt kuuluu sitä, et oon koko ajan menos, ja teen koko ajan jotain)

Oon saanut ohjeeksi järjestää elämääni mm. kalenterin siistimisellä, ihan puhtaaksi kirjoittamisen muodossa ja sitten asioiden karsimisessa. Myös muistilappujen käyttöä koti oville ”muista rahapussi, muista puhelin” ja yöpöydälle ”laita puhelin lataukseen, muista laittaa herätys”. Ihan pieni asioita, mitä unohdan, joskus päivittäin vähintään viikottain, jotka vaikeuttavat arkipäivän elämää ja paljon.

Tästä asioiden unohtamisesta ja ajatusten harhailemisesta kertoo hyvin hyvin paljon eilinen ilta:

1. Olin lähdössä töihin aaulla, mielessä, et ota illan partio suunnittelua varten mukaan laukku, johon illalla olin laittanut rahapussin, kalenterin, muistiinpano kirjan jne. Lähdin muskareita pitämään ja tajusin, että se laukku jäi kotiin. Tulin töistä kodin kautta hakemaan laukkua, ja jostain syystä oon ottanut vain laukusta RAHAPUSSIN ainoastaan mukaan. Kalenteri ja muistiinpano välineet olis ollu ihan tarpeelliset, mut kyllähän sitä ilmanki pärjäs 😀
2. Mulla oli illalla jano ja join yhden lasin vettä, täytin toisen lasillisen ja otin lasin mukaan, että otan sen mukaan makkariin, että voin illalla viellä hörppästä siitä uudelleen. Kahden tunnin päästä muistin, että mulla on muuten jano, ja aloin ettii yöpöydältä vesilasia. Se ei ollutkaan siinä, lähdin etsimään vesilasia, enkä sitä löytänyt, enkä muistanut, mihin ja missä vaiheessa mä oon sen laskenut, kun muistaakseni mä täytin sen lasin ja kävelin suoraan makkariin 😀 Ja tätä tavaroiden unohtelua ja hukkaamista tapahtuu päivittäin. Se on turhauttavaa, mutta myös vähän hauskaakin.

Vielä yksi hyvä esimerkki on maanantai, kun mulla olis ollu mun ihanan psygologin kanssa tapaaminen. Yleensä mun aviomies muistuttaa viel puhelimesta et se onhan se latauksessa ja onhan siinä herätys. Olin ollut keikalla edellisenä iltana ja mieheni oli käynyt nukkumaan ennen minua. No puhelin ei ollut latauksessa, eikä ollut herätystä aamulla herätessäni. Enpä mennyt psygologille…. Näitä unohduksia, nukkumisia myös tapahtuu usein.

Eilen vihdoista viimein tein tätä kalenterin siistimistä. Mun perhe ja sisarukset on ollut tosi isona tukena tässä mun prosessissa, ja yks sisko ostikin sit mulle sellaisen perhe kalenterin, johon voin merkata mun menoja, mieheni työvuorot ja menot, yhteiset menot. Mä tein sitä tammikuusta toukokuulle. Ja mulla on jokapäivälle sovittuna jotain. SIIS MITÄ!! mä pelästyin sitä itekki. Mun henk.koht kalenteri näytti täydeltä, kun olin sinne merkannut nämä ”ylimääräiset menot, vapaaehtois työt ja muut satunnaiset jutut”, mutta sit ku kalenteriin merkkasin viellä mun oikeet työajat, mun silmät avautu. Tätä ne kaikki mulle on toitottanut jo monta vuotta. Et mun elämä on tosi täys. Onhan se myös musta ollut ajoittain sekavan ja hektisen tuntuista, mutta mä en oo kaivannu lomailua, tai sitä et olisin vaan päivän kotona tekemättä mitään. Nyt mulla oli joululomalla kaks päivää vapaata, kun olin päättänyt olla vaan kotona, niin se joko menee aina siihen, että mä teen suur siivouksen tai sit mä oon koko päivän sängyllä ja katson sarjoja, teen musaa ja jumitan. Sit mä puolen päivän jälkeen oon turhautunut siihen, et mä oon kokopäivän vaan ollut ja kroppa tuntuu tosi nuutuneelta ja lähden sit lenkille ja rupeen touhuamaan ja illalla huomaan, etten mä sit levännykkään. Kerran muistan olleeni koko päivän sängyssä kun yritin ”pakottaa” itseni lepoon ja illalla olo ei tuntunut yhtään rentoutuneelta.

Sarjojahan mä katson usein hypellen, kelaan ”tylsiä kohtia” tai katson sarjan alun ja lopun, niin pysyn kuitenkin mukana. En muista, et olisin koskaan katsonut kokonaista tuotanto kautta mistään, että mä olisin oikeesti katsonut sen. Usein teen samalla töitä, jossain vaihees huomaan olevani koneella lukemassa uutisia, fb:tä, pelaamassa tai sit usein siivoon ja katon jotain sarjaa samalla. Joskus parhaimmillaan mä katon sarjaa, ja mainoskatkoilla katon toista sarjaa ja alareunassa on yhtäaikaa joku peli auki. HULLUA! Mut tollasta mun elämä on. 😀

Nythän mä koen olevani aika pitkällä, kun mun ystävät ja perhe sanoo et mun elämä on ollut aina tollasta. Mä tajusin ja aloin myöntämään sitä viime syksynä, (ja en tarkoita, et mä olisin jotenki väsynyt, uupunut, sängynpohjalla, toivoton tai muutakaan, mä oon ihan tyytyväinen mun elämään, siihen et on paljon tekemistä, monipuolisesti!!) mut syksyl aloin tajuumaan, et okei, mul ei oo oikee vapaata tai semmoisii ”rentoi päivii”. ja nyt oon ruvennut sisäistämään, että mun elämä ei voi jatkua näin, koska mulla on koti, aviomies, eläimiä ja muutakin mille pitäis olla aikaa, tai mä menetän ne. Eli toisaalta ollaan jo melkein pitkällä, jospa mä syksyllä sit olisin oikeesti karsinu mun elämään vähän hengähdys taukoja. Nyt kun katsoin mun kalentereja vuosien varrelta, mun elämä on ollut… Aika menevää 😀 samoin oon tajunnut aina sanovani ”kyl mä sit tän jälkeen vähennän”.

Ensimmäinen lääkäri (yksityisellä) sanoi mulle, että ”eihän sulla voi olla ADHD, ku oot noin paljon ehtinyt tekee ja opiskelee, ja oot menestynyt”.  Kyllä se tajus, et mun tila ei oo mitenkään normaali, kun antoi unilääkkeitä ja 2vk sairaslomaa, jolla kummallakaan en tehnyt mitään. (farmaseutti kehoitti kokeilemaan mielummin melatonia, kun kuuli mun ongelmasta), jota muuten aloin käyttämään, joka on auttanut. uniongelmista voin kirjoittaa joskus myöhemmin. Sairaslomaa en myöskään käyttänyt, kun en ehtinyt. Olihan mulla työt, koulu, koti ym, mitä piti tehdä. (usein mun kaverit sanoo, et mä oon suorittaja, ja niin mä kyl oonki. Työstän sitä myös.) Ja mä en menny lääkäriin hakee sairaslomaa, vaan apua mun asioihin, jotta mä vuosien saatossa EN ROMAHTAIS tän pahemmin. Ja että mä PYSYISIN työkykyisenä.

Melkein luovuin toivosta, mutta mä sit menin viel kunnallisen kautta uudelleen hakee apua. Tää lääkäri sit sano, kun olin kerännyt kaiken maailman oirelistat, tehnyt netissä ADHD testin ja vein tulokset, vein mun nuotteja ja kalentereja näytille ja koitin oikee todistaa et ”mä en koe olevani normaali!!!, auttakaa mua”. niin tää kunnallisen lääkäri laitto mut heti eteenpäin neurologille ja joihinki sydänkäyrä ja labra juttuihin, ja sielt sit pääsin tohon psygologille jossa nyt käyn. Ja sit ku mä vaan jatkoin selittämistä, kun mä en tajunnu, et se pisti mut jo eteenpäin, niin tää sano sit et ”no ei toi sun elämä, mitenkään ihan helpota tai menestyksekkäältä kuullosta ja kyllä, sä tarvitset apua”.

Vitsi se oli huojentavaa kuulla! 🙂