Nyt kerron viime kuukaudesta. Tää kuulostaa ehkä epätodelliselta, mutta tää on kertomus on tosi, ja se on mun elämästä
Tällä hetkellä en osaa sanoa mitä kuuluu. Viimeinen kuukaus on ollu yhtä taistelua. Niinkuin oon aiemmin kirjoittanut oon yrittänyt laitella mun elämää kondikseen ja sellain ittensä tarkkailu ja muutoksen teko on ollut palkitsevaa, mut todella raskasta. Tajuaminen, et elämän osa-alueista: rahankäyttö, kotitöiden teko, ajan hallinta ja fyysinen hyvinvointi on kaikki sellaisessa kunnossa, että mun täytyy oikeesti tehdä muutoksia, en voi hyvin. Maaliskuuhun mennessä olin tosi tyytyväinen tuloksiin ja tuntu et olo on tosi paljon parempi. Oon onnistunut vähentää mun elämästä töitä ja harrastuksia, koska aiemmin mulla ei oo ollut aikaa lepopäiville. mulle vapaa päivä tarkoitti ja tarkoittaa edelleen, sitä et teen niitä töitä (paperitöitä, vastaan sähköpostiin, teen mainoksia konsertteihin, treenaan, editoin musaa jne..) en enää ihan koko vapaapäivää, koska oon onnistunut karsimaan jo hommia, mut syksyn tarkoitus on saada työt tehtyä ja järkkäiltyä niin, et mulla olis se 2 vapaapäivää, niin et siihen ei kuulu työt! Kotityöt käy, mut en ajattelekaan töitä. Ja nyt tarkoitan töitä , mis suunnittelen kuorojen ohjelmistoa, valmistelen opetusta jne. Treenata ja säveltää saa, omaa musiikkia voin tehdä, mutta en esim. editoi musiikkia, jota teen muille. Vapaapäivinäni siis. Tulevalle syksylle oon ollut tosi tiukka töiden suhteen, jättänyt muutaman jutun pois kokonaan, vähentäny työpäiviä ja oon niin odottanut tätä ”uutta vaihetta” mun elämässä. että josko se tästä.
Syksyllä meillä on ollut tosi tiukkaa taloudellisesti, ja kun joulu oli ohi aattelin et jes nyt alkaa helpottaa, molemmil palkka työt, me tienataan mun mielestä hyvin ja oltiin mieheni kanssa säästetty kesän yhteistä matkaa. No joulukuusta asti mieheni töissä on odotettu remonttia, joka lomauttaa ne kahdeks kuukaudeks. ja se remppa siirtyi aina viime viikkoon asti ja nyt se alkaa toukokuussa. tää on tietty stressannu miestäni, kun kauhee epävarmuus millon työt loppuu ja ne ei oo voinu palkkaa uutta henkilökuntaa ja pari työntekijää on jäänyt pois, eikä niidenkään palkalle oo voitu palkata uutta. No voit tosta jo päätellä, et se on pelkkää venymistä ja tuplavuoroja, vuoroja tiputettiin 3 ihmisestä 2:teen jne. Tietty tässä paineen alla on ollut jonkin verran riitaa. No kuukaus sitten alkoi ihan loputon suo. Meillä hajos auto. Ja täältä korvesta mis asutaan ei ilman autoa lähdettä mihinkään. Mieheni on tosi hidas tekee päätöksiä, ainakin mun näkökulmasta. (oltiin kerran puolvuotta ilman jääkaappia, joka olis sisällä, haettiin ruuat ulkotilasta jossa oli vanha jääkaappi jota ei uskaltanut siirtää, jos se hajoaa, kun se harkitsi millasta ostetaan ja ajatteli et kevät-syksy pärjätään noin, kun ei tarvi liikkua kuin toiseen rakennukseen hakemaan jääkaappi ruokia) Olin ja olen ehdottomasti erimieltä, mut mun mies on hyvin erityyppinen mun kanssa, erityisesti hän harkitsee rahaan liittyviä asioita huolella. Mikä on myös hyvä, koska mä oon kauhee tuhlari..
Palataan autoihin, no me oltiin koko viikko ilman toista autoa ja kuskailtiin toisiamme töihin, äiti onneks on kans tän kaiken keskellä lainaillu autoa, mun mies on päässyt siskoni kyydissä töihin ja hän on voinut jonkin verran liikkua busseilla (johon on 9 km, oon aamulla ennen omia töitä vieny sitä jne). no sit viikonpäästä hajos meidän toinenkin auto. molemmat autot oli korjauskelvottomia. Mieheni sai sen porukoilt onneks sillon auton lainaan. mut taas sama tilanne. ollaan vaan yhdellä autolla. meni 5 pv, kunnes hän löys mieluisen auton. haettiin se. (ekan auton rikkimenosta nyt jo melkein kaksi viikkoa) Jes nyt on kaks autoo käytössä, mut tää laina-auto täytyy palauttaa viimeistään syyskuulle, eli vielä toisen auton hankinta edessä. Ostettiin meidän näkökulmasta kallis auto (aiemmin oltu alle kahen tonni autoilla, jotka on kestänyt sen parivuotta), koska halutiin et se kestäis. kesti kolme päivää. se hajos mulla orivedelle keskellä yötä kun olin työviikon jälkeen ollut erään konsertin harjoituksissa. sieltä pääsin sit töihin seuraavalle päivälle sisarusten avulla. taas sama tilanne. ollaan yhden auton varassa. se oli korjauksessa 5pv. onneks oli ihan pieni vika, eikä maksanut maltaita. voitiin huokaista jo helpotuksesta. ajoin tällä autolla viikon. Tasan viikon. ja se hajos taas. sama vika ku aiemmin, mut nyt se osa joka oli rikkoutunut ja vaihdettu on irronnut. se on korjauksessa missä se ehditään katsoa vasta 2.toukokuuta. Toivottavasti se edellinen paikka kustantaa sen, koska se on niiden moka. yli viikko taas yhdellä autolla säätöä…. rahallisesti tää on tietty ollut hieman haastavaa, mutta enemmän tää on vieny hermoja.
niin ja meidän koiraa purtiin, ja meil meni siihen eläinlääkäri kustannuksiin rahaa, sit se sama koira oli pari viikkoa myöhemmin hoidossa, koska ei jakseta niitä hoitaa tän säädön keskellä. se oli syöny jotain ja menny huonoon kuntoon ja viety lääkäriin, pamahti 560e laskuja. no ollaan me rahallisesti pärjätty, koska ollaan käyty töissä, mut ärsyttää ihan sairaan paljon, koska olis kiva, jos se et käydään töissä vois näkyy jollain tavalla rahapussissa. no. mutta sitten neljä päivää myöhemmin, eli eilen. ei enää käynnistynyt tämä appivanhempien laina-autokaan. viides kerta kun istutaan autossa. ja tajutaan, et tää ei toimi. kuukaudessa. tää ei tunnu enää todelliselta. ja ollaan molemmat ihan tosi loppu. ei enää jaksais. vaik kuin yrittää, niin ei yhtään helpotu. mikä täs on tarkoitus?
Aina välillä tulee tunne, et jes, kyl tää tästä. mut kaiken muun elämän mullistuksen keskellä ja ohella pyörii nää auto episodit ja ne on vaan jatkunu eikä yhtään tunnu helpottavan, niin on vähän kummallinen olo. enää ei itketä, eikä naurata, ei jaksa edes riidellä, mut ei oo yhtään onnellinen olokaan… Kuinkahan kauan menee et Jumala kuulis meidän rukoukset?
On täs kuukaudes tapahtunu tosi hyviikin juttuja. Mul on ihan mahtavat työt. saan olla mukana projektissa, mis kokonainen ala-aste tekee musiikkia. Ne on tehnyt runoja, jotka oon säveltänyt ja nyt äänitän niitä!! Sit oon säveltänyt ja suunnitellut yhtä konsertti kokonaisuutta erään runoilijan kanssa, eka konsertti on tossa kesällä!! Mul oli tossa just hieno rupeama mun kuorojen kanssa, kun treenattiin yhteistä esiintymistä varten. Et töiden kannalta menee hyvin. Ja menee muutenkin. mut nää autot… En ees tiedä mitä sanoa 😀
Mutta, juuri mieheni tuli sisään ja oli saanut tämän laina-auton korjattua!!!! Eli yksi auto käytössä. JEE!