Dg tuli

Diagnoosihan sieltä sitten tuli. Enää tässä vaiheessa se ei ollut minulle mikään yllätys. Olin prosessoinut itse sitä jo kesästä asti ja psygologi ohjasi ajatuksiani samaan suuntaan. Tänään tapasin lääkärin, joka diagnoosin myönsi, lääkäri oli muuten taasen todella kammottava… Laitan myöhemmin siitä lisää, se oli jo toinen lääkäri tämän asian tiimoilta, joka kohteli minua kuin jotain vajakkia ja lausui muutamia sopimattomuuksia suustaan…

Kun avasin tämän blogin, huomasin että olin tammikuun 16.pv aloittanut tekstin otsikolla ”puolessa välissä mennään” ja kirjoittanut että päivä oli todella sählä, mutta en millään muistanut mitähän silloin on sitten tapahtunut 😀 Mun elämä nimittäin on todella sähläämistä. Tässä taas muutama hauska esimerkki viime viikostani:

Viikonloppuna mökkeiltiin ystävieni kanssa. Huomasin taas, että mä en osaa olla, enkä odottaa. Odotin ensin ystäviäni saapuvaksi Kangasalle, että päästään kauppaan. Itsehillintäni oli kovilla, etten sanonut siitä mitään. Olimme sopineet, että mä odotan, mutta kun se siitä vähän venyi (olin jo odottanut sen 45minuuttia, mihin olin varautunut), olin jo ihan pasmat sekaisin siinä vaiheessa kun siitä venyttiin vielä kymmenen minuuttia ja mentiin ennen kauppaa syömään, vaikka oltiin sovittu kauppareissusta.

Normaali ihminen ehkä pystyisi tälläiseen, eihän oikeasti oltu venytty aikataulusta kuin 10 minuuttia ja syöminen on ihan normaali toimen pide ja yhdessähän sitä aikaa sinne mökille mennään viettämään, onko siinä sitten väliä jutellaanko Subwayssa vai mökillä. Mutta jostain syystä mun on todella vaikea sietää muutoksia (varsinkin viime hetken) ja odottamista. Jos tiedän, että tänään tapahtuu asia x, mitään mitä sillä välillä tapahtuu ei välttämättä ole minulle millään tasolla oleellista, kun tähtään sinne juttuun x. Ja minulla on usein kiire tavoittaa se x, ja jos olen saanut kamppailujen jälkeen suunniteltua päivän, että näin se menee ja tuohon pitää selvitä ja näin siihen päästään ja siihen tulee MUUTOS, niin mä oon ihan todella hermostunut, ehkä ärtynyt ja pasmat menee sekaisin… Ja tämä kaikkihan on hyvin hupaisaa siksi, että myös minä olen usein se ihminen joka on myöhässä 😀

Mökillä rentoiltiin ja vietettiin aikaa. Minulle rentoilu ja ajanvietto ihmisten kanssa oli ”lisää puita kaminaan, ruoka pitäis laittaa, moneltakohan se laitetaan, no laitetaan se ihan valmiksi siihen ku viiminenki ystävä saapuu mökille, avanto pitäis laittaa, pitäskö ensin mennä ulos, no nyt lähdetään ulos, miksei kukaan oo vielä ulkovaatteissa, no mä meen jo, tullaan sisään, no nyt viimeistään alan tekee sitä ruokaa et varmasti ehditään, ettei sit tarvi kenenkään ootella ja ettei tuu sellaista mitä nyt tapahtuu hiljaisuus/möllöttämis aikaa ja odotelaan että ruoka valmistuu (ja kello oli ehkä puol kolme tässä vaiheessa), ruoka on valmis jo vähän ennenkuin viimeinen meistä saapui, syödään, katsotaan youtubesta vlogia (ehkä max 20 min) ja nousen neljästi hakemaan vettä, sipsiä, lisäämään tulia…, vesi loppuu, sitä pitäis hakee lisää, kauppa menee kiinni viideltä, nyt pitäis jo mennä ku kello on neljä, puol viiskään ei oo viellä lähdetty, (ja puoli tuntia hillitsen itseäni, etten lähtisi päsmäröimään, että tapahtuis jo jotain) mun mielestä ei oo järkeä lähteä yhdessä, kun pitäis laittaa sauna ja tiskata, oltais nopeempi jos jaetaan porukka, saunaan pitää laittaa tuli, mökin kaminaan puiden lisäystä, saunomista, onkohan kaikki nyt kunnossa, riittääkö vedet, pysyykö tuli yllä mökissä, no ehkä se pysyy, osa tytöistä lähtee saunasta, tajuukohan ne laittaa lettutaikinan aluille, no voi tässä viellä vähän saunoa, sitten mennään mökkiin, ai kello on noin paljon, vielläkö lettua ehtis tehä, illalla jutustelua ja mä paistan samalla lettuja, nyt syödään, samalla kun ollaan vielä ruokapöydässä, mä meen laittaa tiskivesiä alulle, tiskien pesu ja vasta kun koko päivä oli suoritettu loppuun istuin kunnolla sohvalle, pystyin rauhottumaan ja keskittymään keskusteluun”

Ja tämä kaikki oli minulle normaalia 😀 Ja ihanaa. Oli ihanaa kun kukaan tytöistä ei kertaakaan sanonut ”rauhotu, älä touhota, tule istumaan, istu ja juttele”. Mä en osaa sellaista. Tämän pitkän listan kanssa olin onnellinen tyttöjen viikonlopusta, tyytyväinen viikonloppuun, rentoutunut (oikeasti oli tosi loma fiilis), ehdin jutella kaikkien kanssa ja oli kaikin puolin ihanaa!!!

Tää vaan kertoo siitä, että jos mulla on päivän aikana suoritettava hommia määrä x, en osaa jotenkin keskittyä yhteen palaseen kerrallaan, niin, että kun tulee luppo aikaa, etenisin asiakerrallaan rauhassa, vaan ne kaikki pyörii mun pään sisällä kuin kiitoradalla ja se pää ei rauhotu, ennenkuin ne kaikki on tehty. Vaikea sanoittaa tätä tunnetta tämän paremmin. Tästä syystä mulla usein tulee unohduksia. Koska kun suoritan esim.tiskausta, mulle saatta yhtäkkiä tulla ajatus, että hei yks sähköposti piti laittaa ja lähden tekemään sitä sähköpostia, sitten muistan pyykit, sitten puhelin soi, sitten jos muistan palaan tiskaamaan, mutta se saattaa myös hyvin jäädä ja illalla ehkä saatan  muistaa ne tiskit ja usein sitten ei enää jaksa mennä tekemään niitä.

Nämä kanteleet joista mainitsin unohtui varmaankin tämän takia, koska muistan että olin viemässä niitä autoon. Olen tehnyt jotain siinä välissä (mitä en edes muista) ja mennyt töihin. Mulla ei ole mitään muistikuvaa mitä olen tehnyt siinä välissä, muistan, että kanteleet oli mun kädessä ja muistan startanneeni auton. Mulla oli kantele tuntiin asti muistikuva, että kanteleet on autossa. Etsin niitä takapaksista, takapenkiltä ja täytyi vain todeta, että nyt ne ei autossa ole. Kotona löysin ne pesukoneen päältä enkä muista miten ne siihen olin jättänyt. Ja näitä unohdoksia tapahtuu päivittäin. Samaan aikaan rasittavaa ja huvittavaa.

Tänään tosiaan sain diagnoosin ja myös lääkkeet. otin ensimmäisen tänään ja olo ei ole tuntunut paljoakaan erilaiselta. Pirteältä, aikaan saavalta (mutta niin musta tuntuu myös muutenkin, jos on ”hyvä päivä”) en vielä ole unohtanut mitään (4h mennyt). Olen jaksanut kirjoittaa suhteellisen kauan ja pitkän tekstin ilman keskeytymistä, haahuilua facebookissa ym. kertaakaan ennen tätä hetkeä en ole muuten kuullut että pesukone on käynnissä tai muistanut, että koirat on ulkona ja ne pitäis hakea sisään, tai sitä, että mulla ei ole sukkia ja varpailla on muuten kylmä, tai sitä, että kohta pitäis lähteä töihin ja alkaa valmistella sitä ja ainiin, lupasin lenkittää koirat. Tälläinen lista päässäni pyörii kokoajan normaalisti ja saatan lähteä hakemaan niitä sukkia jalkaan, koiria lenkittämään, (siinä kohtaa muistaisin varmaan, että roskat voi viedä samalla ja jotain muuta hyvin oleelliselta tuntuvaa). Pesukoneen jyllääminen keskeyttää kirjoittamisen yleensä koko ajan ja saatan aloittaa saman lauseen uudelleen ja uudelleen, ajatus pätkii ja joudun lukemaan tekstiä jostain kohtaan, että mitähän olin kirjoittamassa/jo kirjoittanut. Nyt ei ole tullut viellä kertaakaan. Nuo luettelamat asiat tässä kappaleessa oli asioita, jotka tulivat mieleeni kun hetken mietin, mitä mä yleensä esim.kirjoittaessani ajattelen samaan aikaan ja huomasin, että ne puuttuu. Tulihan ne mieleen sit kun aloin ajattelemaan, mitähän mun pitäis viellä tunnissa tehdä ennen kuoroa.

 

Mutta nyt lähden tosiaan laittamaan sukkia jalkaan, lenkittämään koirat ja suunnittelemaan kuoroa illalle. Kirjoitan taas kun muistan. 😀

Seuraavaksi kirjoitan kokemuksia tästä lääkkeestä jonka aloitin tänään.