Aluksi kun lähdin ADHD-tutkimuksiin, ajattelin etten ota lääkkeitä ollenkaan. Monesta eri syystä. Ensin pohdin asiaa kristityn näkökulmasta, (olen siis uskossa oleva nuori nainen), myös tähän hetkeen tulleet otsikot ”ADHD:ta ylidiagnisoidaan”, ”ADHD johtuu huonosta kasvatuksesta” jne sai mua pohtimaan koko diagnoosin luotettavuutta. Myös ensimmäisen lääkäri käyntini jätti itselle olon, ettei mulla voi olla ADHD:ta. Diagnoosin saatua, olin kuitenkin tullut tulokseen, että jos mä lääkkeet saan, niin kyllä mä niitä kokeilen. Otanhan mä särkylääkkeetkin jos on pääkipee ja käytän lääkäreiden palveluja muuhunkin. 🙂 Lääkkeet oon kokenu toistaseks hyväkäs näin vajaan kahden viikon kokeilun jälkeen. Mä kokeilen tollasii 8h vaikuttavia jota ei tarvi ottaa säännöllisesti, kuulemma moni käyttää esim. opiskelu päivinä ja oon huomannu niiden kyl auttavan. Eniten mulle on ollut apua kyl Jumalasta ja mun loistavasta psygologista, mun tukevasta miehestä ja perheestä ja sellaisesta ADHD aikuisella oppaasta. Oon tehny paljon elämän muutoksia kotona. Psygologi kehoittamaan esim. et joka kerta ku nään ympärilläni jonkun asian mistä mulle tulee stressi (esim tekemättömät jutut) voin siinä hetkes miettii onko se asia, jota jään kaipaamaan, vai voisinko luovuttaa stressistä vaan heittämällä sen asian pois ja unohtaa. Oon siis tehnyt aikamoista suursiivousta kotona mieheni kanssa, hävittänyt kaiken mitä en oikeesti tarvii.. Siivonnu mm. vaatekaapin, heittänyt muuttolaatikoita viiden vuoden takaa palamaan, kirjahyllyn jne. Maalattiin myös meidän eteinen ja kylppäri ja vähän sisustettiin. Ostin myös paljon säilytys laatikoita. Tein vihdoin jokaiselle asialle oman paikan. Esim mulla ei ole ollut hiusjutuille (pinnit, ponnarit, harja jne) omaa tiettyä paikkaa, vaan ne on aina hukassa pitkin taloa. Eikä mulla ollut edes järkevää järjestystä vaatteille. Kaikki oli vaan isossa kasassa. Nyt jokaisella esineellä on omat paikkansa, suht loogisesti, johon tiedän aina viedä, jotta ne olis vähän paremmin tallessa 😀 Laulukirjat oli kolmessa eri huoneessa ja sain vihdoin ihanan ison kirjahyllyn täynnä lokeroita mun työhuoneeseen. kävin kaikki nuotit läpi ja poltin kaikki mitä en tarvii.. Mulla nuotteja nimittäin riittää ja aina oon säästänyt, et jos on jäänyt vaiks samoista nuoteista monta kopioo, et ens kerralla en sit kopioi. Aina kuitenki ku jotain laulua tarviin, katon ensisijaisesti laulukirjoista ja kopioin siitä… Joten nyt kaikki tälläiset samoista kirjoista joita mulla jo on kopiot sai lähtee vekka… Kaks vuotta sitten muutettiin tähän taloon ja noi asiat on ollut mun mielessä, nuotiston siivoaminen jo vuosia… Monia vuosia… Yks ADHD ystävä sanoi, että ADHD ihmisen järjestelyt on sellaisia, että ne kannattais olla kaikilla ihmisillä käytössä, esim opiskelu tilanteissa. 😀 Nyt joteki sain aikaiseks ja oon ollut lomalla, niin on ollut aikaa ja motivaatio kohillaan. Jotenki tuntuu et Jumala puhdistaa mua tän diagnoosin kautta, vapauteen. ja armollisuuteen. Tänä vuonna kun meillä on kirkossa reformaation juhlavuosi, teemana on ARMOA! Tuntuu et marraskuusta asti oon riisunu aika paljon elämästäni omia asettamiani vaateita ja opetellut armollisuutta ja itteni hyväksymistä. On tää ollut kyllä mielen kiintoinen matka.
Lääkkeet:
Lääkkeistä oon tehnyt sellaisia huomioita, että nukun tosi paljon paremmin melatoniinin kanssa. Ennen nukahtaminen on kestänyt super kauan!!!! Nytku otan tarpeeks aikaisin, nukahdan suht nopeesti… Ihanaa saada nukkua ja herätä aamulla ilman herätyskelloakin jo klo.10. Ennen olin sängyssä helposti yli puolen päivän, joskus jopa kolmeen asti, kun en vaan saanut noustua..
Tuo ADHD-lääke mitä kokeilen on Sandoz. Oon huomannut, että pystyn päässäni suunnittelemaan päivää paljon paremmin (ennen melkein aina otin kynää ja paperia), pystyn seuraavaa päivääkin miettimään, että monelta täytyy herätä, että ehdin, mitä kaikkea pitää hoitaa ennen lähtöä jne.. Ennen se oli tosi haastavaa. Kun oon lähtenyt töihin, en oo niin paljoo unohtanu asioita. Oon muistanut viimeistään autossa… 🙂 Toisaalta se voi olla myös tämän elämän asenteen muutoksesta johtuvaa. Se tieto on siirtynyt taidoksi. Eli kun oon tajunnut, et hei mä en pysty muistamaan pitkää listaa, mä unohdan tavarat kotiin, mulle tulee stressi jos lähden kiireessä ja sit en ainakaan pysty toimimaan järkevästi, niin nyt oon kehittänyt menetelmiä, muistilappuja oviin selkeät kalenteri merkinnät, kännykkään muistutuksia jne. Myös musta tuntuu, että lääkkeen otettua mulla on jotenki seesteisempi olo. En heti ala panikoimaan, jos joku asia ei onnistukkaan, niinkuin olin suunnitellut. En oo myöskään kertaakaan räjähtänyt totaalisesti, vaikka on tullut riita tilanteita. Tähän olen myös saanut apua jo psygologini käynneillä ja mielenterveys.fi:n kautta, sekä mainitsemani oppaan avulla. Luulenkin, että tuo lääke vähän laskee mun äkkipikaisuutta, hiljentää päänsisäistä vauhkoa tunnelmaa ja terapian ohella on just oikee apu mulle!! 🙂 Rukousta unohtamatta. Oon pystynyt myös suhtautumaan ”aikuismaisesti” asioihin, joissa mulle on tullut muutoksia tai pettymyksiä.
Eilen en ottanut lääkettä, ja sen huomas. Mulla on ollut yks projekti, mikä on paisunut jälleen kerran isommaksi kuin mitä pystyn hallitsemaan, se tuottaa paljon itkua, kyyneliä ja pettymystä, vie aikaa ja oon lupautunut siihen innostuksesta projektiin ja se kuullosti hauskalta. Oon luvannut liikoja, koska en osaa hallita omaa ajankäyttöäni, enkä osaa sanoa ei. Nyt kun projekti on jo ylipuolessa välissä huomaan, etten osaa, pysty, ei tunnu riittävän aika eikä motivaatio ja nyt ollaan siinä vaiheessa, kun ei enää olla luovan työn parissa… Olin aamulla suunnitellut tekeväni projektia, ja hyvällä fiiliksellä, et hei nyt mä onnistun. Sain puhelun, että yhtiä äänityksiä pitää siirtää ja se sotki mun koko seuraavan kahden viikon suunnitelmat. Lamaannuin siitä niin totaalisesti, etten loppupäivänä tehnyt mitään, vaikka mulla oli lista, mitä olisin halunnut tehdä. Päivä menikin sitten aika huonosti.. Ja oon huomannut tällä lääkekokeilu jaksolla, että aikaisemmin mun pää olis mennyt sekaisin, en olis välttämättä kyennyt toimimaan ,saanut aikaiseksi tai olisin äkkipikaisesti tehnyt/sanonut jotain mitä myöhemmin kadun, niinkuin nytkin kävi, kun ei ollut lääkettä. Maanantaina taas otin lääkkeen. Ja silloin tapahtui eräs asia, missä normaalisti oon saanut jonkun näköisen ahdistus reaktion….
Mulla oli tv7:lla kuvaukset, ja mulle, ylipainoisena ihmisenä, on aina isokriisi vaatteet. Se on isoin syy, miks oon saanut keikkoja ennen tai sen jälkeen, kaksi kertaa kesken keikan, suuren ahdistuskohtauksen, missä rupeen panikoimaan, en pysty hengittää, itken hysteerisesti ja kaikki tuntuu hyvin sekavalta… (kaksi kertaa lähtenyt taju). Nyt olin varautunut tiettyyn vaatteeseen, jossa en näyttäisi niin suurelta. Kun olin pukenut sen päälle, tuottaja/ohjaaja sanoi, että se ei tule näyttämään hyvältä lavasteiden kanssa ja pyysi minua laittamaan päälle paidan, jolla olin aamulla tullut maskeeraukseen. SIIS WHAT! Se paita minkä ”jouduin” vaihtamaan, oli isoa kuvio pitsiä neulottu villapaita (se on ihan siisti), mutta teki musta JÄRKYTTÄVÄN LÄSKIN näköisen!!! Viellä tämän ylipainon lisäksi… Ja oli juuri sellainen, mikä ei imartele istuessa pianon vieressä.. Normaalisti mä olisin saanut jonkun itkukohtauksen tai mennyt jollain tavalla siitä paniikkiin (näitä on nimittäin käynyt niin monesti…. Jos joku homma menee esitystä ennen tai kesken pieleen/eri tavalla ku oon ite suunnitellu, niin mä en oo osannu suhtautuu siihen, vaik oon monta kertaa käynyt läpi sen tilanteen, et miten mä voin siinä kohtaa rauhoittua. Oon nimittäin käynyt lääkärissä parivuotta sitten puhumassa tästä vaivasta) Mutta jotenkin mä siinä hetkessä sit sanoin, et no okei, ja otin sen tilanteen SUPER RAUHALLISESTI, mun edellisiin kertoihin nähden. Vaihdoin paidan ja aattelin, et no , joku ylipainonen voi saada siitä sit tukea, et hei toiki uskaltaa olla kamerassa, vaik on ton näköinen. Ajattelin myös, et ääntähän ne toivottavasti kuuntelee ja et teen tän Jumalan kunniaks, näytti miltä näytti. Ja koko kuvauspäivä meni muutenkin tosi hyvin. Vaikka tuli aika monta muutosta, mihin en ollut varautunut, otin ne tosi lunkisti. Se oli ihmeellistä!! 🙂 Ihana tunne jäi tuosta päivästä…
Että tämmösiä huomioita tällä kertaa. 🙂