Kävin tänään töiden jälkeen koirien kanssa lenkillä, ehkä viimisiä kertoja potkukelkkaillen. Tiet alkaa olla jo sulia ja sielä sun täällä tulee hiekkaa jo vastaan. Kuuntelin samalla Disney-soittolistaa. Sisällä sykki ihana olo siitä, että asiat alkaa järjestymään ja että tää kevät on mullekki uusi alku. Tuntuu, et nyt alan pikkuhiljaa oppii elää elämääni niin, kuin itse haluan.
Vaikkakin mulla on uusi asenne ja oon tehnyt paljon muutoksia elämässä, tää seuraava juttu kertoo taas tästä mun luonteesta niin paljon.. Tein töihin mainoksia pääsiäisen ajan tapahtumista. Niistä tuli tosi hienot, ja tarkistin tekstin moneen kertaan ennen tulostamista. Tulostin ne. Huomaan, että yks päivämäärä oli väärin. Korjaus. Tulostus. Lähdin kotiin. Seuraavana päivänä tajusin, että sieltä puuttuikin kokonaan yks tapahtuma. Ei muuta kuin työpaikalle ja korjaus ja taas tulostus. Kun oon tulostanut ne, huomaan, että oon oon kirjoittanut yhteen messuun väärän papin nimen. (ja olin tälle papilleki laittanut jo tietoa lauluista jne, en tiiä miks ja mistä oon voinu ollu siinä käsityksessä vahvasti, että juuri tämä pappi on työvuorossa silloin, kun kaikissa lapuissa ja nettisivuilla lukee toisen papin nimi… 😀 ), no ei muutaku vielä yhden kerran tulostus. Huomaan, että oon tehnyt muutoksia vanhalle pohjalle, mistä en ollu muistanut korjata sitä väärää päivämäärää. Ei muutakuin uus tulostus. Tässä välissä olin sammuttanut jo myös koneen, joten kone päälle, tiedoston korjaus ja tulostus. SIIS WHAAT, tulostin saman mainoksen neljä kertaa ja tein sitä kahtena päivänä. Ja ei oo muuten eka, eikä vika kerta ku sählään tälläin.
No nyt sitten onnistumisiin;
Oon viikon jo onnistunut pitämään kotia siinä kunnossa, että kun tuun kotiin, mulla on ehkä yks tai kaks kotihommaa minkä hoidan heti pois alta ja oon muutaman kerran illall oikein istunut sohvalla, että mitähän sitä seuraavaks tekis ja todennut, että mun ei oikeestaan tarvi tehdä mitään ja oon voinut ottaa illan rennosti. IHANA TUNNE! Onhan mulla tietenkin vielä asioita mitä pitää saada tehtyy, mutta mulla on nyt aika selkee olo siitä, että mitä ja miten mä niitä rupeen hoitamaan. Aiemmin pää on ollu täynnä asioita, mitä pitäis tehä tai on jo tekemättä ja koko ilta on mennyt sen röykkiön alla ihmettelyä ja en oo saanut välttämättä niistä mitään tehtyä ja illalla poden huonoa omatuntoa.
Iloitsen myös siitä, että mulla on ulkopuolinen henkilö joka tekee mun kanssa omia tavoitteita. Edetään pienin askelin. Musta on ihanaa kokea onnistumisen tunteita pienissä askelissa. Ennen mun tapaan kuului pari kertaa vuodessa elämän muutos. ”nyt mä rupeen pitää kodista huolta, nyt mä alan laihduttaa, nyt mä alan sitä ja tota”, hirveen suurilla äkkijyrkillä muutoksilla aivan toiseen päähän, ilman mitään järkeä. Nyt kun mulla on selkeet tavoitteet ja muutokset lähtee pienistä oon saanu muutokset tuntuu aina enemmän huojentumiselta, kuin siltä, että mä pakotan itteeni johonki muottiin ja kun se muotti alkaa liikaa puristaa, mä luovutan.
On ihan mahtavaa tulla kotiin, joka on siisti ja joka rupee näyttää siltä, että siellä halutaan asua. Oon tosi iloinen näystä, joka on vastassa kun avaan ulko-oven. Maalattu eteinen, joka näyttää puhtaalta ja laitetulta, eikä varastolta joka pursuaa joka paikasta tavara… Oon niin iloinen kun maalasin sen!!!
Tosta huomaa, että 23-vuotta oli tehnyt lattiasta hirveen näköisen (silloin asennettu) ja jos peruspinta näyttää tuolta, niin ei se hirveesti ainakaan kannustanut pitämään eteistä puhtaana, kun siistinäkin se näytti likaiselta…
Tässä eteinen nyt.
Tämä kuva kertoo hyvin mulle usein tapahtuvista ajattelemattomuuksista. Kun olin maalannut tuon eteisen, menin ulos pesee pensseleitä. Mun uudet talvikengät jalassa 😀 Onneks irtosi tärpätillä, eikä kengän pinta mennyt pilalle. Mutta aluksi ei kyllä naurattanut, kun tulin sisälle ja tajusin, et mitkä kengät mulla oli jalassa. Usein näitä käy. Tee ensin, ajattele sitten.
Toinen iso ilon aihe on mun työ huone, joka on nyt viihtyisä ja josta löydän nopeasti tarvitsemani nuotit. JEE!!
Mä todella toivon, että oppisin muuttamaan tämän hetkiset onnistumiset mun elämäntavoiks. Tässä on kuvat mun autosta, juuri tällä hetkellä. Mun koti näytti tältä myös useimmiten. Ja joka kerta kun joku oli tulossa meille, niin ahdistuneena jouduin siivoomaan koko päivän, että sain talon siihen kuntoon, et sinne kehtaa tulla. Auto onkin mun seuraava projekti, mitä lähden siivoo än yy tee N-Y-T.
